Käyrätorviklubi ry:n kunniajäseneksi valitaan suomalaista käyrätorvensoittoa edistäneitä henkilöitä.

Holger Fransman

Holger Fransman (10.2.1909 – 19.1.1997) Fransman aloitti musiikkiopintonsa vuonna 1922 soitto-oppilaana Suomen Valkoisen Kaartin soittokunnassa. Aluksi hänen soittimensa oli es-kornetti, mutta kokeiltuaan muitakin puhaltimia hän päätyi käyrätorveen. Vuonna 1926 hänet hyväksyttiin Helsingin musiikkiopiston oppilaaksi. Käyrätorven lisäksi hän opiskeli pianonsoittoa, soinnutusta ja sovittamista, jotka olivat tärkeitä hänen myöhemmällä urallaan. Vuonna 1928 Fransman sai oppilasvakanssin Helsingin kaupunginorkesterista ja hänet vakinaistettiin vuonna 1930. Samoihin aikoihin hän sai opintonsa musiikkiopistossa päätökseen. Opintojen päätyttyä Fransman totesi, ettei Suomessa ollut mahdollista saada enempää oppia, joten sitä oli ryhdyttävä hakemaan ulkomailta. Hän oli kuunnellut eurooppalaisia radioasema ja pannut merkille itävaltalaisen Karl Stieglerin soiton. Kesällä 1931 hän pääsi Wieniin Stieglerin oppilaaksi (yhdeksi viimeisistä, sillä Stiegler kuoli 1932) ja omaksui opiskeluaikanaan wieniläisen käyrätorvensoiton perusteet, joihin kuului keskeisenä cantilene-tyyli – mahdollisimman kirkas ja puhdas soittoääni. Myöhemminkin Fransman piti soittimen kaunista ääntä tärkeimpänä päämääränä ja korosti sitä myös omille oppilailleen. Hän teki merkittävän uran käyrätorvensoiton opettajana ja lehtorina Sibelius-akatemiassa 1961– 1973. Hän koulutti 1930-luvulta alkaen vuosikymmenien ajan lähes kaikki suomalaisten ammattiorkesterien käyrätorvensoittajat. Fransman toimi Helsingin kaupunginorkesterissa käyrätorven äänenjohtajana vuosina 1937–1968. Fransman osallistui myös muusikkojen järjestötoimintaan ja oli muun muassa Suomen Puhallinsoittajien Keskusliiton puheenjohtajana. Hän sai director musices -arvonimen 1959 ja professorin arvonimen 1969. Fransmanille myönnettiin Pro Finlandia -mitali vuonna 1982.

Päivi Pyymäki

Päivi Pyymäki aloitti käyrätorvensoiton 24-vuotiaana Porin musiikkiopistossa opiskeltuaan ensin suurtalouden työnjohtajaksi. Hän toimi Porin kaupunginorkesterissa avustajasoittajana jo 1970-luvulla. Ammattiopinnot Tampereen konservatoriossa alkoivat 1983. Samaan aikaan Pyymäki opiskeli Suomen Työväen Musiikkiliitossa Paul Niemistön johdolla puhallinorkesterikapellimestariksi. Pyymäki mainitsee David Kimballin tärkeimpänä käyrätorvensoiton mentorinaan. Musiikkipedagogin AMK-tutkinnon hän suoritti vuonna 2003. Päivi Pyymäki on toiminut mm.1,5 vuotta Tampere filharmonian vt. apulaisintendenttinä ja on ollut silloin perustamassa Filharmonian Nuori kuuntelija -klubia. Pyymäki kehitti suomalaisen puhallinorkesterikoulu -systeemin ja teki siihen myös oppikirjan. Hän on perustanut kaikki Tampereen konservatorion puhallinorkesterit, luennoinut mm. valtakunnallisilla puhallinpäivillä ja Tukholman kuninkaallisessa Musiikkikorkeakoulussa sekä opettanut useilla eri musiikkileireillä Suomessa. Hän suunnitteli ja oli järjestämässä Pohjoismaisen käyrätorviseminaarin historian ensimmäistä nuorisoleiriä vuonna 2010. Pyymäki on toiminut Tampereen konservatoriossa ensin tuntiopettajana ja vuodesta 2002 puhallinorkesterin ja käyrätorvensoiton lehtorina vuoteen 2016 eläköitymiseensä saakka ja siirtyi nautiskelemaan matkailusta sekä elämästä Rekikosken mökkimaisemissa.

Kalervo Kulmala

Kalervo Kulmala (s.1.12.1947) kuuluu merkittävimpiin käyrätorvensoiton opettajiimme, joka ehti vaikuttaa viidellä eri vuosikymmenellä (1973-2015) Sibelius Akatemiassa ja toimii edelleen Eestin Musiikki ja Teatteriakatemian professorina. Kulmalan mittava orkesterikokemus on karttunut erityisesti Suomen Radion Sinfoniaorkesterin (RSO) ja Viron Valtiollisen sinfoniaorkesterin (ERSO) soolokäyrätorven soittajana sekä Savonlinnan oopperajuhlien pitkäaikaisena käyrätorven äänenjohtajana. Kansainvälisesti hänet tunnetaan erityisesti Gustav Mahler -nuoriso-orkesterin ja Venezuelan Simón Bolívar orkesterin (kts. El Sistema) pitkäaikaisena kouluttajana. Kulmala on toiminut myös Vaasan ja Kouvolan kaupunginorkestereiden kapellimestarina.

Erja Joukamo-Ampuja

Erja Joukamo-Ampuja aloitti käyrätorven soiton Rauman Poikasoittokunnassa kymmenvuotiaana. Vuonna 1987 hän valmistui Sibelius-Akatemiasta musiikin maisteriksi. Vuodet 1984-2001 hän soitti Radion Sinfoniaorkesterin riveissä. Vuodesta 2000 hän on toiminut Sibelius-Akatemiassa päätoimisena lehtorina. Pitkän orkesterimuusikko- sekä solistiuran lisäksi Joukamo-Ampuja on luennoinut ja opettanut myös ympäri maailmaa. Joukamo-Ampuja on uraauurtava tekijä muusikoiden hyvinvoinnin, ergonomian sekä luovan musiikin ja improvisaation saroilla.

Jukka Kasper

Jukka Kasper (s. 1951) aloitti käyrätorvensoiton 1964 isänsä Antero Kasperin opissa Käpylän musiikkiopistossa, minkä jälkeen hän siirtyi professori Holger Fransmanin yksityisoppilaaksi. Jukka Kasperin ammatillinen ura alkoi ensin puolustusvoimien soittajakoulussa ja eteni Kaartin soittokuntaan, kunnes hänet kiinnitettiin 1973 Suomen kansallisoopperan orkesteriin, jossa hän tekikin mittavan uran, yhteensä 42 vuotta eläkkeelle siirtymiseen saakka. Kasper tunnetaan myös opettajana noin 40 vuoden ajalta, mm. Keskisen Uudenmaan, Porvoon maalaiskunnan ja Vantaan musiikkiopistoista sekä kesäkursseilta mm. Partaharju, Heinola ja Orivesi. Hän kuuluu Suomen käyrätorviklubin perustajajäseniin yhdessä Mikko Hynnisen, Kari Lampelan ja Timo Ronkaisen kanssa. Musiikillisesti häntä ovat kiehtoneet laidasta laitaan eri tyylilajit ja eläkepäivillään erityisesti viihde- ja tanssimusiikki, joita hän aktiivisesti sovittaa ja johtaa perustamassaan Tuusulanjärven salonkiorkesterissa. Vuonna 2010 Jukka Kasper sai Tasavallan presidentin myöntämän director musices -arvonimen.

Esko Seppälä

Esko Seppälä (1928-2013) aloitti käyrätorvensoiton soitto-oppilaana puolustusvoimissa 15-vuotiaana. Seppälä palveli sotilassoittajana vuoteen 1950, jolloin hän siirtyi Lahden kaupunginorkesteriin tultuaan valituksi orkesterin äänenjohtajaksi. Pitkän soittajan uran lisäksi Seppälä oli merkittävä pedagogi ja hoiti käyrätorvensoiton yliopettajan virkaa Päijät-Hämeen konservatoriossa 1980-1991. Lisäksi hän opetti Sibelius-Akatemiassa 1982-1990 sekä mm. Kälviän, Limingan, Lapuan ja Heinolan musiikkileireillä. Harrastuksenaan Esko teki käsityönä kapellimestarin pinnoja mm. Jukka-Pekka Sarasteelle ja Osmo Vänskälle.

Jouni Arjava

Jouni Arjava (s. 1930) kasvoi muusikkoperheessä. Arjava soitti koulussa alttoviulua ja siirtyi käyrätorveen lukioikäisenä, Holger Fransmanin oppilaaksi. Hän opiskeli laivanrakennuksen diplomi-insinööriksi ja teki työuransa rajavartiolaitoksen laivatoimiston päällikkönä. Arjava soitti opintojensa ja työuransa aikana aktiivisesti Polyteknikkojen orkesterissa, Retuperän WBK:ssa, Ylioppilaskunnan soittajissa sekä useissa muissakin Etelä-Suomen harrastajaorkestereissa, myös solistina. Hän oli aktiivinen yhteyshenkilö orkestereiden välillä ja järjesteli soittajia eri orkesterien keikoille. Polyteknikkojen orkesterissa hän toimi myös neuvonantajana nuoremmille ja vähemmän kokeneille soittajille. Nykyisin hän on eläkkeellä ja soittaa alttoviulua NMKY:n orkesterissa.

Mikko Hynninen

Mikko Hynninen opiskeli käyrätorven soittoa Holger Fransmanin johdolla Suomessa sekä täydensi opintojaan mm. Wienissä ja Lontoossa. Hän teki pitkän uran RSO:ssa. Hän soitti myös teatterissa, ja opiskeli orkesterimontussa ahkerasti venäjää tauoilla. Hän osasi kieltä melko hyvin ja on jopa pitänyt puheen Bujanovskille, tosin Bujanovski joutui kääntämään sen vielä venäjäksi. Hynninen oli Käyrätorviklubin ensimmäinen puheenjohtaja. Hänen kollegansa silloisesta hallituksesta kuvailee häntä idealingoksi tai jopa ideamoottoriksi. Koko Käyrätorviklubin perustaminen oli Hynnisen idea, samoin pohjoismaiset käyrätorviseminaarit ja Klubin alkuaikoina järjestämät valtakunnalliset vaskikilpailut.

Kari Lampela

Kari Lampela (s. 1941) opiskeli Teknillisessä korkeakoulussa konetekniikan diplomi-insinööriksi ja teki työuransa Suomen ympäristökeskuksessa erikoisalanaan öljyonnettomuuksien torjunta. Opiskeluaikoinaan hän aloitti käyrätorvensoiton Holger Fransmanin oppilaana ja soitti mm. Polyteknikkojen orkesterissa, Ylioppilaskunnan soittajissa ja Retuperän WBK:ssa. Hän on siitä lähtien ollut aktiivinen harrastajasoittaja ja on soittanut lähes kaikissa pääkaupunkiseudun harrastajaorkestereissa sekä keikkaillut teatterissa ja oopperassa. Nykyisin Lampela on eläkkeellä ja soittaa edelleen useissa orkestereissa, kuten puhallinorkesteri Kareliassa. Lampela on yksi Käyrätorviklubin perustajajäsenistä ja hän on ollut erittäin aktiivinen Klubin hallituksessa. Hän toimi mm. rahastonhoitajana sekä sihteerinä yhteensä yli 20 vuotta.

K. H. Pentti

Kaarle Henrik Pentti (1918-2014) oli yritysvaikuttaja ja harrastajakäyrätorvisti. Hän opiskeli Teknillisessä korkeakoulussa insinööriksi ja Kauppakorkeakoulussa ekonomiksi. Lisäksi hän on valmistunut kadettikoulusta ja oli sotilasarvoltaan everstiluutnantti. Hän työskenteli sekä paperi- että öljyteollisuudessa ja vaikutti useissa merkittävissä tekniikan alan yrityksissä, kuten Lemminkäisessä, Neste Oy:ssä sekä Shellissä. K.H. Pentti aloitti käyrätorvensoiton Holger Fransmanin oppilaana. Tätä ennen hän oli soittanut pasuunaa tanssiorkesterissa. Häntä kiehtoi erityisesti käyrätorvensoittajien yhteisöllisyys. Ei siis liene sattumaa, että Pentillä oli merkittävä rooli Käyrätorviklubin perustamisessa. Klubin perustamiskokous ja alkuaikojen Helsingin kokoukset pidettiinkin Lemminkäisen edustushuvilassa keittiön antimista ja musiikkiesityksistä nauttien. Pentti teki myös merkittäviä lahjoituksia klubille, kuten kaksi diskanttitorvea. Hänellä riitti työelämän ohessa aikaa soittaa useissa pääkaupunkiseudun harrastajaorkestereissa, ja paperitehtaanperustamismatkallaan Haifassa hän päätyi soittajaksi paikalliseen ammattisinfoniaorkesteriin. Hänen ystävänsä muistavat hänet värikkäänä persoonana sekä herrasmiehenä, joka osasi käyttäytymissäännöt tilanteessa kuin tilanteessa.

Reima Olavi Pietilä

Vanhoissa nuoteissa etenkin oopperassa voi bongata kuittauksen, joka esiintyy useimmiten 2 torven stemmoissa ROP. Reima Olavi ”Olli” Pietilä (1930-2020) aloitti käyrätorvensoittajan uransa soitto-oppilaana Helsingissä, Kaartin soittokunnassa syksyllä 1944 kurssi 18:lla. Vuonna 1948 hän siirtyi vakanssille Kaartin soittokuntaan, yleni soittaja-aliupseerina vääpeliksi ja suoritti myös sotilaskapellimestarin tutkinnon. Vuonna 1965 hän sai paikan Suomen Kansallisoopperasta, jossa soittikin eläkkeelle jäämiseensä asti vuoteen 1993. Pietilä oli luonteeltaan hyvin ahkera ja tarkka niin työn teossa kuin arkielämässäkin. Aamulla tullessaan Aleksanterin teatteriin (vanha oopperatalo) saattoi ensimmäisenä kuulla hänen aamuharjoituksensa kellon tarkalla ohjelmalla. Tämän päälle hän teki venytysohjelman, joka piti hänet nuorekkaana ja vireänä elämänsä loppuun saakka. Pietilä olikin hyvä valinta Klubin ensimmäiseksi nuotistonhoitajaksi, kun Holger Fransman lahjoitti suuren nuottikokoelmansa klubille. Nuotisto oli aina moitteettomassa kunnossa ja hyvin kortistoitu, ja sieltä oli helppo löytää tarvitsemansa opukset. Lisäksi Olli on sovittanut lukuisia kappaleita erilaisille käyrätorvikokoonpanoille, jotka hän lahjoitti Sibelius-Akatemian käyrätorviluokkien käyttöön 2010-luvulla.

Timo Ronkainen

Vuonna 1959 Timo Ronkainen aloitti Helsingissä armeijan soitto-oppilaana ja siirtyi seuraavana keväänä Sibelius-Akatemiaan legendaarisen Holger Fransmanin luokalle. Valmistuttuaan Akatemiasta Ronkainen sai ensimmäisen työpaikkansa Lappeenrannan Varusmiessoittokunnasta, josta siirtyi Kuopion kaupunginorkesteriin. Vuonna 1969 hän aloitti Helsingin kaupunginorkesterissa kakkoskäyrätorven soittajana ja vuodet 1989-2009 hän toimi orkesterin soolokäyrätorvensoittajana. Pedagogina Timo Ronkainen on pyrkinyt välittämään fransmanilaisen käyrätorvikoulun oppeja eteenpäin erinomaisella menestyksellä. Monet entisistä oppilaista ovat menestyneet kansainvälisissä kilpailuissa ja yli parikymmentä heistä soittaa työkseen orkestereissa.

Olavi Vikman

Olavi Vikman (1931-2006) aloitti käyrätorvensoiton 13-vuotiaana puolustusvoimien soittajakoulussa Holger Fransmanin oppilaana. Palveltuaan ensin Kaartin soittokunnassa hän siirtyi Turun kaupunginorkesterin äänenjohtajaksi vain 21-vuotiana. Hän toimi jopa 36 vuotta soolokäyrätorvensoittajana, jonka jälkeen siirtyi matalaan torveen vuonna 1988. Hän toimi myös opettajana Turun konservatoriossa, kapellimestarina Turun työväenyhdistyksen soittokunnassa, sovittajana, oli aktiivinen kamarimuusikko sekä soitti myös kontrabassoa tanssibändeissä. Kun Schumannin Konserttikappale neljälle käyrätorvelle ja orkesterille esitettiin ensimmäisen kerran Suomessa 1967, solisteina soitti Turun legendaarinen käyrätorviryhmä ‒ Olavi Vikman, Toivo “Topi” Poikolainen, Tarmo Moilanen ja Kalevi Kuosa ‒ Vikman ykköstorvea. Vikman kuoli syöpään alle 75-vuotiaana. Hänen kollegansa muistavat hänet positiivisena ja kannustavana tyyppinä sekä hänen soittonsa hyvin musikaalisena ja heittäytyvänä.